Toissa viikolla (21.4. Yle) valtiovarainministeriön Mika Niemelä ehdotti ammatillisen koulutuksen yleissivistävistä aineista luopumista ja siten koulutuksen lyhentämistä kaksivuotiseksi, perustellen tämän tehostavan työllistymistä. Näen ehdotuksen tulevaisuuden osaamista horjuttavana, korkeakoulutettujen määrän tavoitetta jarruttavana ja kaikin puolin lyhytnäköisenä ratkaisuna.
Haluammeko turvata osaamisen, vai lukea jatkossakin, kuinka mekaanikko ei osaa laskea prosenttilaskuja?
Amiksen yleissivistävä opetus paitsi tukee opiskelijan ammatti- ja työelämätaitoa, myös jatko-opintoihin pääsemistä. Yliopistoon pääsevistä edelleen vain 2-4% on pelkän ammatillisen tutkinnon suorittaneita, enkä usko että yleissivistävien aineiden vähentäminen tätä parantaisi. Lisäksi näistä aineista luopuminen pakottaisi korkeakoulujen todistusvalinnan pisteytyksen uudistamiseen, ellei amiksia tahdota tiputtaa kokonaan valintatavan ulkopuolelle.
Yleissivistävien aineiden tiputtaminen vaikuttaisi laajemminkin yhteiskuntaan, sillä ammatillisen tutkinnon suorittaneet ovat jo nyt aliedustettuja päätöksenteossa, niin kunta-, kuin valtakunnantasollakin. Yhteiskunnallisten taitojen oppiminen ei voi jäädä vain pelkän peruskoulun varaan, sillä itsekin muistan kiinnostuksen heränneen vasta myöhemmin.
Historialla on vaikutuksensa. Kuntaliitto sanoitti 2021 ammatillisen koulutuksen leikkaukset ylimitoitetuiksi. Vaikka Marinin hallitus korvasi merkittävän osan näistä leikkauksista, on nurinkurisella uudistustavalla vaikutus vielä pitkään esillä. Siksi rahoituksesta ei pidä tinkiä, jotta opettajaresurssit ja sitä kautta riittävä opetus tukipalveluineen voidaan turvata myös jatkossa.
16.9.2015 oppositio (pl. kd.) esitti Sipilän hallituskauden ensimmäisen välikysymyksen koulutusleikkausten vaikutuksista kasvuun, koulutukselliseen tasa-arvoon ja osaamistasoon. Jos koulutusleikkaukset jo itsessään ovat legendarisoitunut vitsi, voidaan muistella niitä lupauksia, joita kuultiin tuona vaalien jälkeisenä vappuna. Kokoomuksen Grahn-Laasonen julisti, että koulutuksesta säästämisen pitää Suomessa loppua. Sanasta sanaan lainaten ”tehdään arvovalinta: ei leikata enää koulutuksesta.”
Kuukausi myöhemmin hänestä tuli opetusministeri ja kesäkuussa hyväksytyssä Sipilän hallitusohjelmassa yksi 26:sta kärkihankkeesta oli ammatillisen koulutuksen reformi. Reformin edetessä leikattiin miltei 250 miljoonaa euroa, joka kipeiten osui henkilöstöön. Ei siis ihme, että lukujärjestyksissä on ollut väljyyttä.
Miten voin tässä ajassa luottaa, ettei ammatillinen koulutus ole tulevan hallituksen sopeutuslistalla? Varsinkin, kun Perussuomalaiset kouluteeseissään valmiiksi on ammatillisen tutkinnon lyhentämistä jo pohtinut.
ps. Lukusuositus Sivistan Jukka-Pekka Roden mielipidekirjoitukseen samasta aiheesta. Mielipiteessä hän kertoo, miksi vuodella lyhentäminen johtaa muidenkin kurssien leikkaamiseen, kuin yto-aineiden.